Seitsemän vuotta ja 300 haastetta. Keväällä 2006 en olisi mokomaan uskonut, en tajunnut kuinka sitkeän suosituksi jokin haasteblogi saattaisi tulla. Haasteblogi tuntui tuolloin kovin uudelta ja harvinaiselta, tuskin niitä kovin monta tuolloin suomalaisessa blogimaailmassa edes oli. Mutta miten kaikki alkoi? Näin:
Runoista ja valokuvista kiinnostunut blogituttuni Maria (nyttemmin jo bloggaamisen jättänyt) vinkkasi minulle Poetry Thursday –nimisen sivuston. Sivusto innosti miettimään runoutta, niin julkaistuja kokoelmia kuin monia runoblogeja, joita seurasin tuolloin ahkerasti. Vinkkauksesta syntyi runokiertisehdotus, jonka tarkoitus alunperin oli innostaa bloginpitäjiä etsimään runoja tai runoilijoita ja kertomaan löydöistään omassa blogissaan. Marian blogissa mietimme asiaa pidemmälle ja keskustelun pohjalta tuumailimme josko kannustaisimmekin bloggaajia itseään kirjoittamaan runoja. Koska Maria on hyvin kiinnostunut valokuvauksesta, toivoi hän runohaasteblogin rinnalle vastaavaa valokuville. Valokuvien toimittajaksi ja kehittäjäksi Marian avuksi tuli Valpuri.
Runotorstain ensimmäisessä päivityksessä kirjoitimme blogin idean mahdollisimman selkeästi auki, ja tuo haasteblogin aloitus pätee mielestäni edelleen:
”Runotorstai on runoudesta kiinnostuneiden ja blogeissaan runoja julkaisevien kohtauspaikka. Blogin päämääränä on inspiroida ja haastaa kirjoittajat viikoittaisella aiheella, inspiksellä. Linkkilistan avulla osallistujat voivat käydä lukemassa ja kommentoimassa muiden runoja. Yhteisöllisyyteen ja rakentavaan keskusteluun kannustetaan. Uusi aihe annetaan pääsääntöisesti torstaisin. Runotorstaissa voi mainostaa lyhyesti omaa (runo)blogiaan, kertoa bloginsa tarkoituksesta ja omasta kirjoittamisestaan. Myös mielirunoista tai -runoilijoista voi tehdä esittelyjä. Yhteydenottoja toivotaan näissä merkeissä kommenttilootaan. Viikoittaisia aiheita voi kuka tahansa ehdottaa.”
Näin yksinkertaisesti Runotorstai syntyi: yhden sivuston herättämästä kiinnostuksesta ja keskustelusta. Innostuksesta ja runouden kaipuusta, halusta tarjota blogirunoilijoille kohtaamispaikka. Kävin kiertämässä seuraamissani blogeissa, jätin haasteblogin mainostuksia. Ja kuinka upeaa ja liikuttavaa oli, kun niin monet innostuivat ja alkoivat osallistua! Tarve Runotorstain – ja kuvapuolella Valokuvatorstain – kaltaiselle yhteisöllisyydelle oli siis suuri.
Runotorstain tärkeydestä kertonee sekin, että uusia toimittajia on aina lopulta löytynyt blogin pyörittäjiksi. Marian vetäydyttyä toiminnasta pyöritin Runotorstaita yksin aika pitkään, sen hälkeen avuksi tuli Hirlii, joka myös välillä toimitti blogia yksin kiireitteni vuoksi. Kun tänä syksynä molemmat emme enää ehtineet blogia pyörittämään, astuivat Heidi ja Ari rohkeasti vastuupaikalle.
Mutta mikä hienointa: osallistujat ovat olleet aktiivisia, monet jo usean vuoden ajan, jotkut ovat olleet jo aivan alusta lähtien mukana. Runojen kirjoittamisella on siis merkitystä – ja sillä että voi tarjota runonsa luettavaksi ja saa palautetta!
Tuima (ent. Tui),
joka päätti seitsemän vuoden luopua Runotorstaivastuusta ja siirtää ideointivastuun uusille ja innokkaille toimittajille
Runotorstai 
Kiitos historiatiedosta, Tuima! Ihanaa, että aloitit tämän. Vaikka itse olenkin vähän hiljaisesti ollut mukana viime aikoina niin tämä on tosi tärkeä minulle ja ilmeisesti kovin monelle muullekin. 🙂
Viiiva, kyllä niitä taas tulee jahka saan näitä arkiduuneja hieman alta pois ja pääsen keskittymään runojen lukemiseen! 🙂
Kiitän Runotorstain entisiä ja nykyisiä vetäjiä tämän palstan ylläpidosta. Tämä on huippujuttu ja minulle tosi tärkeä! Varmasti monelle muullekin! Tuimankin kommentteja kaipailen taas…
Tuima, kiitos paljon Runotorstain historiasta. Aivan alusta asti minä en ole ollut mukana, mutta ehkäpä jostain 2008 vuoden paikkeilla ensimmäisiä kertoja jotain kirjoittelin. Runotorstai on makuuni, kuten myös Valokuvatorstai. Hienoa, että ne jatkuvat,
Historian siipien havinaa, olipa mukavaa lukea. Ja miten hauskaa oli klikata auki noita linkkejä ja löytää kommenteista alkuaikojen bloggaajia. Moni on vielä mukana, mutta missä ne loput ovat!!??
Tuntuu, että vuosi 2006 on jo niin kaukana, blogiskene oli silloin ihan jotain muuta kuin nykyään, siltä ainakin tuntuu. Muutamassa vuodessa on tapahtunut paljon!
Kiitos kaikille sinnikkäille modeille näiden vuosien aikana.
btw, tänään lauantaina Helsingin Kirjamessuilla poesian ständillä Hannu Helin lukee runojaan klo 16. Valitettavasti en itse pääse paikalle.
Runo elää.
Hei, kiitos Tuima. Olen seurannut Runotorstaita sen alkuajoista lähtien.
Minusta runotorstai oli, ja on edelleen, eräs parhaimpia yhteisöllisyyden muotoja. Sitä paljon puhuttua ”yhteisömediaa” jonka sisällöntuottajina on jokainen mukanaolija, lukija, kirjoittaja, runoilija.
Runojen, jopa aivan yksittäisten, kirjoittamisella ja julkaisemisella on todellista merkitystä. Sanojen sillalla syntyy merkitysmaailmoja jotka eivät ole samantekeviä, turhia.
Tämä voi olla naiivi ajatus, mutta jos jokainen suomalainen kirjoittaisi yhden runon viikossa, se saattaisi synnyttää … niin, mitä se synnyttäisikään?
Kiitos Tuima, näitä historiikkeja on mukavaa lukea, aivan kuin olisi mennyt aikakoneella 7 vuoden päähän. Vanhoja linkkejä oli mukavaa klikkailla, moni on poissa mutta muutama toimii vielä. Kaikki alkaa pienestä eikä koskaan tiedä mihin se johtaa